METROPOLI Kokoomus ja Stubb eduskuntavaaleissa

Maanantai 7.2.2011 - Fredrik Almqvist

UHKAKUVA

Helsingin kaupunginjohtaja maalailee uhkakuvaa, että valtiovalta eduskuntavaalien jälkeen pakottaa Espoon, Kauniaisen ja Vantaan liittymään Helsinkiin. Perustuuko tämä hänen tietoihinsa siitä mitä johtavat kokoomuspoliitikot pääkaupunkiseudulla ja valtakunnan tasolla suunnittelevat silmälläpitäen huhtikuun hallitusneuvotteluja?

METROPOLIKOLOSSI

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen ei ole ratkaisu ongelmiin jotka liittyvät maankäyttöön, asuntorakentamiseen ja liikenteen kehittämiseen.  Monoliittinen Metropolikaupunki synnyttäisi lisäksi uusi ongelmia. Se loisi lisää byrokratiaa, vaikeuttaisi kunnallisten peruspalvelujen asukaslähtöistä toteuttamista ja väestön tarpeisiin perustuvaa kehittämistä. Edelleen se lisäisi epätasa-arvoa Metropolin eri alueiden välillä, jolloin riski ”ghettojen” syntymisestä kasvaa.

KEVYEMPI JA TEHOKKAAMPI VERKOSTOMAINEN YHTEISTYÖ

Itsenäiset kaupungit voivat sen sijaan kehittää modernia yhteistyöverkostoa, joka antaa etuja paremman tehokkuuden ja terävämmän kilpailukyvyn muodossa, minkä koko Uusimaa tarvitsee omalta ”Metropolialueeltaan”. Tällä tavoin voimme myös turvata hyvinvoinnin, joka osaltaan on edellytys kilpailukyvylle, myös kansainvälisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkamme jo olemassa olevien yhteistyömuotojen kehittämistä liikenteen (HSL), ympäristöpalvelujen (HSY) ja koulutuksen (esim. ammattikorkeakoulut) aloilla. Maankäytön ja asuinrakentamisen suunnittelun osalta tarvitaan kaupunkien ja kuntien välistä nykyistä sitovampaa yhteistyötä. Kaikki edellä mainitut toiminnot voisivat tasavertaisesti kuulua uuteen ”Uudenmaan liittoon”, jolla olisi nykyistä laajempi päätösvalta. Myös erikoissairaanhoito sopisi tähän kokonaisuuteen, jota varten ei tarvita uutta byrokratia eikä uusia virkoja.

Nyt on tärkeää keskustella miten demokraattinen päätösvalta toteutetaan tässä alueellisessa yhteistyöorganisaatiossa; kansanvaaleilla valitun alueparlamentin vai kaupunkien valtuustojen siihen nimeämien edustajien kautta. Uskon suoralla kansanvaalilla valittavan alueparlamentin paremmuuteen, koska se lisäisi uusmaalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaisi uusmaalaista identiteettiä.

Kansanedustajat päättävät vaalien jälkeen pääkaupunkiseudun kaupunkien kohtalosta. Ratkaisu vaikuttaa koko Uudenmaan kehitykseen.

KOKOOMUKSEN JA STUBBin KANTA?

 Äänestäjien on erittäin tärkeää saada tietää miten ennakoitu äänimagneetti Alexander Stubb suhtautuu tähän metropoli-kysymykseen.

Lapsi- ja perheministeriä tarvitaan

Tiistai 1.2.2011 - Fredrik Almqvist

Lapsi-ja perhepoliittinen ohjelma 

Lapset ovat yhteiskunnan tärkein voimavara. Yhteisön moraalin mitta on siinä, miten huolehdimme lapsista ja nuorista. Eettisistä ja inhimillisistä syistä haluamme turvata lasten kasvuolosuhteet, heidän terveytensä ja tulevaisuuttaan. Tämä on yksi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista, jonka olemme yhdessä luoneet ja jota meidän tulee edelleen kehittää. Lapsiperheet tarvitsevat enemmän tukea; terveydenhuoltoa, koulutusta, työelämää ja asuntopolitiikkaa on parannettava tavalla, joka luo suotuisat kasvuolosuhteet sekä auttaa vanhempia tukemaan ja suojelemaan lapsiaan.

Tavoitteeni on perhepolitiikka joka takaa turvallisen lapsuuden ja edistää terveyttä sekä hyviä elintapoja imeväisiästä aikuisuuteen. Perhepoliittisen ohjelman tarkoitus on helpottaa ja koordinoida hyvän lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan toteutusta. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä yksilöllistä tukea, henkilökohtaista apua sekä tarpeenmukaista hoitoa lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Mannerheimin lastensuojeluliitto on tehnyt hyvän ”ohjelman” seuraavaa vaalikautta varten.

Tarvitaan perheministeriä

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua nykyisen hallituksen lapsi- ja perhepoliittiseen ohjelmatyöhön. Yhteisymmärryksessä on tehty paljon hyviä esityksiä, mutta hallitustasolla ja ministeriöissä ei ole juuri tapahtunut merkittävää. Poikkeuksena nuorisolaki. Kokemuksesta tiedän, viimeistään nyt, että asiantuntevien ehdotusten lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja auktoriteettia. Tähän työhön tarvitaan perheministeriä! Olen jo 1990-luvulla ehdottanut lapsi- ja perheministerin salkkua maamme hallitukseen. Nyt tuli pääministeriltä tähän oivaa tukea.

Lasten ja lapsiperheiden välttämättömien etujen edistäminen ja puolustaminen on työtä, joka tehdään tällä hetkellä monessa ministeriössä ja lukuisilla hallinnon aloilla. Mutta tulokset ovat kehnot, koska se tapahtuu liian hajanaisesti ja vailla riittävää koordinointia. Lyhytnäköiset talousnäkökohdat ja muut "tärkeämmät" asiat ohittavat usein lapsi- ja perhenäkökohdat. Ministerin arvovallalla ja ”toimistoministeriön” tuella on mahdollista uudella tavalla aloitteellisesti koordinoida ja tehostaa lasten ja perheiden hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä.

Tarvitaan jodonmukaisuutta

Lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman onnistunut toteuttaminen vaatii poliittisten puolueiden, valtion ja kuntien sekä kolmannen sektorin ja etujärjestöjen välistä yhteistyötä. Ja keväällä valittavilta kansanedustajilta se edellyttää pitkäjänteistä lainsäädäntöä ja johdonmukaisia talousarvioita. Näin luomme turvallisen ilmapiirin joka antaa nuorille aikuisille sitä turvaa ja toivoa joka rohkaisee heitä muodostamaan perheitä ja hankkimaan lapsia.