Opettaja on koulun tärkein voimavara

Sunnuntai 19.12.2010 - Fredrik Almqvist

Koulu on, perheen jälkeen, yhteiskuntamme tärkein instituutio. Ja opettaja on koulun tärkein voimavara. 

Kautta aikojen ovat hyvät opettajat oivaltaneet miten tärkeää on oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde, sekä oppimista ajatellen että oppilaan tasapainoisen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Parhaiten tämä kasvun, oppimisen ja kypsymisen kehitystehtävä voi toteutua kun oppilas- opettajasuhteelle on riittävästi tilaa ja aikaa. Silloin on opettajalla mahdollisuus huomioida sekä oppilaan yksilöllisiä edellytyksiä että ikä- ja kehitysvaiheeseen liittyviä tarpeita. Useamman lapsen isänä olen voinut todeta miten erinomaisesti tehtäväänsä sitoutuneet luokanopettajat ovat työnsä tehneet.

Myös luokan ”isänä” olen voinut seurata miten hienosti suomalainen peruskoulu huolehtii niistä opettamisen ja kasvattamisen tehtävistä joita vanhemmat kollektiivisesti uskoutuvat opettajille ja koululaitoksille kun vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia yksin välittää lapsilleen kaikkia niitä tietoja ja taitoja joita kansalainen tarvitsee tullakseen aikuisena toimeen yhteiskunnassa. Näyttää siltä, että opetussuunnitelmat antavat tähän hyvät puitteet.

Yhteiskuntamme vaurastuminen on tuonut koulullekin lisää madollisuuksia ja voimavaraoja. Mutta samanaikaisesti ovat nopeat muutokset esim. perhe- ja työelämässä, harrastuksissa ja mediamaailmassa tuoneet koulun ja opettajat uusien haasteiden äärelle, jotka näkyvät ja tuntuvat sekä levottomuutena, polarisoitumisena ja turvattomuutena. Näihin ilmiöihin olen tutustunut lasten- ja nuorisopsykiatrina sekä kliinikkona ja psykoterapeuttina että alan tutkijana.

Uusien lapsi-ikäluokkien ja koulumaailman kohtaamisessa ilmaantuu jatkuvasti ilmiöitä ja haasteita jotka ovat uusia tai painottuvat uudella tavalla.

Toivon, että opettajat aktiivisesti kertovat päättäjille mitkä nämä uudet haasteet ovat ja miten niitä tulisi Teidän mielestänne ratkaista. Miten Te opettajat haluatte kehittää koulua tai pedagogiikkaa? Tarvitaanko hallinnollisia muutoksia tai mitä tulisi hienosäätää?  Päästäänkö opetusryhmien koossa tai jaoissa hyväksyttäviin ratkaisuihin? Onko Teillä kerrottavissa havaintoja tai oivalluksia joiden perustella voidaan ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin esim. lapsi- ja perhepolitiikan alueilla? 

Eduskunnassa haluan voimakkaasti vaikuttaa koulutusasioihin kehittämällä lainsäädäntöä ja tekemällä talousarvioita joissa on huomioitu koulumaailmasta ja opettajilta saatu palaute ja valaistus.

Ensi kevään hallitusneuvotteluissa ei saa kohdistaa leikkauksia kouluihin. Omat tutkimuksemme osoittivat vakuuttavasti, että 90-luvun koulusäästöt olivat tuhoisia! Sitä kärsivät tämän päivän nuoret ja nuoret aikuiset.